Anna Katariina

When smiling feels illegal

Jätä kommentti

Henki ei kulje, happi ei riitä. Itku ja tuska purkautuu syvältä sydämmestä, itkuisena hengenahdistusastmakohtaukseen verrattavana huutona. Paha olo ja pettymys.

Nämä oli fiilikset viime viikon lauantaina, kun meidän kausi loppui kuin seinään. Kolme viikkoa sitten pelattiin konferenssin 2-sijasta, nyt kuuden pelin tappioputken jälkeen löydettiin itsemme yhdeksänneltä paikalta. Ei päästy konferenssin lopputurnaukseen, johon kahdeksan parasta kutsuttiin.

Lauantaina oli pakkovoiton paikka. Edellisillan tappion jälkeen koko kausi tiivistyi vikaan peliin. Jos voitettaisiin, sijoitus runkosarjan jälkeen olisi 7 – ja mahdollisuudet ennätystasaisessa sarjassa tosi hyvät (ainoastaan yksi joukkue konferenssissa, WKU, oli voittamaton tällä kaudella.. muut todella, todella tasaista sakkia). Jos hävittäisiin, kausi lopppuisi siihen.

Kaksi ekaa eraa voitettiin. Seuraavat kaksi hävittiin. Edessä viides era, jonka FIU vei 15-13. Meidän kausi ohi ja eikun pukuhuoneeseen itkemään.

Oltiin kaikki, ja ollaan kyllä vieläkin, ihan shokissa. Miten tässä näin kävi? Hyvin alkaneen kauden jälkeen romahdus ja suuren suuri pettymys.

En jaksa enempää alkaa erittelemaan kauden peleja ja tuloksia. Nyt on aika naatti olo ja sellainen fiilis, että lentiskengät ripustetaan nyt naulakkoon vähäksi aikaa. Pallo on ollut tosi iso mun elämää tosi kauan. Ekat treenit taisi olla siellä Kärvaskylän salilla suunnilleen vuonna -95.. Olin 7-vuotias. Nyt on aika panostaa elämän muihinkin osa-alueisiin.

Lentopallo on antanut mulla niin paljon. Ihania ystaviä, upeita valmentajia. Oon saanut matkustaa ympäri maailman pallon perässä. Ihania muistoja niin junnupeleistä kuin naisten liigastakin. Lämpimämpinä mielessä junnujen Suomen mestaruudet ja naisten SM-pronssi. Pohjoismaiden mestaruuskisat ja EM-karsinnat junnumaajoukkueiden kanssa.

Ja viimeisempänä, muttei todellakaan vähäisimpänä. University of South Alabama Jaguars. Elämäni tähän asti upein kokemus, josta päivääkään en vaihtaisi pois. Sanat ei riitä kertomaan, kuinka onnellinen olen ajastani ja urheilu-urastani täällä.

Mutta niin se elämä vain jatkuu. Menneet on menneitä.. Nyt aion painaa hyvät jutut syvälle sydämen muistoihin, ottaa opiksi epäonnistumisista/pettymyksistä, ja jatkaa elämää. Jotenkin mä vain aina uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja jokaisella tarinalla on oma opetuksensa. Itse olen oppinut hurjasti itsestäni tämänkin kauden aikana ja löytänyt juttuja, joita haluan työstää oman elämäni aakkosissa.

Nyt keskityn elämän positiivisiin juttuihin: ystäviin, perheeseen, kouluun, uuteen työpaikkaan, GMAT-kokeeseen, urheiluun ihan vain hyvän olon takia, Alabaman kauniiseen syyskeliin, jne. Lista on pitkä, sillä LIFE IS GOOD!

Poositiivista, sanoisi vaari.. (:

Kiitos ja kumarrus.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s