Anna Katariina

Hiljaiselo loppui nyt!

Jätä kommentti

Heissulivei! Kylläpä taas vierähti edellisestä postauksesta. Jotenkin kynnys kirjoittamiseen vain kasvaa kasvamistaan, mitä enemmän aikaa edellisestä jutusta vierähtää. Nyt yritän kuitenkin ryhdistäytyä ja päivitellä kuulumiset.

Kulunut 1.5 kuukautta on ollut totta puhuen aika raskas. Ollaan reissattu ympäri ämpäri Ameriikan mannerta: University of Southen Mississippi, St. Louis (Missouri), Georgia State (Atlanta), Georgia Southern, Middle Tennessee, Western Kentucky, Arkansas Little Rock ja Arkansas State. Väliin on mahtunut vain kolme kotipeliä (tien päällä siis yhteensä 17 peliä). Nyt alkaa kuitenkin kotipelien putki, ah tätä autuutta kun ei tarvitse enää istua tuntikaupalla bussin kyydissä ja missata päiviä koulusta. P.S. Plokissa pelatessani Salon kuusituntinen pelireissu tuntui niin hirmuisen pitkältä. Täällä samainen matka on lyhyt ja menee niin nopsaa ettei kissaakaan ehdi sanoa.

Tässä kuva St. Louisin kuuluisasta kaaresta. Isaac-myrsky sitten seurasi rankkasateineen meitä Missouriin.

Kautta jäljellä siis kuusi viikkoa, johon mahtuu kolme vieraspeliä,  seitsemän kotipeliä ja konferenssin lopputurnaus Western Kentuckyssa. Konferenssipelit alkoivat hyvin, kun voitettiin Middle Tennessee ensimmäistä kertaa koulun historiassa. Itse loukkasin nilkan kyseisessä pelissä ja jouduin sivuun vähäksi aikaa. Siitä vähän lisää myöhemmin. Seuraava peli oli konferenssin ykkösjoukkuetta, Western Kentuckya vastaan, jossa tuli takkiin 3-0.

Tämän reissun jälkeen palattiin kotiin, ja mä pääsin nilkkani kanssa takaisin kentälle. Voitettiin FIU ja FAU kummatkin 3-0! Go Jags! Nyt kuluneena viikonloppuna matkustettiin Arkansasiin ja haettiin kaksi tappiota. Aika pitkä ja alakuloinen paluumatka, kaksi täysin voitettavissa olevaa peliä mentiin itse tössimään. Conference Record voisi siis tällä hetkellä olla 5-1, mutta nyt ollaankin 3-3. No ei auta itku markkinoilla, uuteen nousuun ja perjantaina ja lauantaina uusi yritys. Kotisaliin tulee vierailulle North Texas ja ULM.

Meidän peli on parhaimmillaan tosi näyttäävää, kun kaikki palaset loksahtelee kohdilleen. Tämän vuoden joukkue on mun täälläoloajan ehdottomasti paras tiimi. Hyvät vastaanottajat ja puolustuspelaajat sekä tasaisen kova hyökkäysrintama.

Mutta se lentopallosta.

Mitäs sitten. Oon ollut jotenkin tosi aikaansaamaton tänä syksynä. Koulussa menee ihan hyvin, mutta oon alkanut menemään vähän sieltä mistä rima on matalin. Teen läksyt ihan viimetingassa jne. Nyt oon alkanut kuitenkin ryhdistäytymään, joten eiköhän tämä tästä vielä iloksi muutu. Tykkään olla järjestelmällinen ja vähän edellä asioita. Mulla on nyt vain neljä kurssiä normi-viiden sijaan, mikä on helpottanut kyllä hurjasti – etenkin kun kolme kurssia on aika vaativia senior-tason kursseja. Kirjoittelen myöhemmin vähän tarkemman sepostuksen kursseista.

Tää juttu nyt poukkoilee sinne sun tänne, mutta yhden pikkujutun haluan kirjoittaa ennen kuin unohtuu. Kävin tuolla meidän kauppakeskuksessa parisen viikkoa sitten ostamassa kaverilleni synttärilahjan. Oli aikainen aamu ja enhän mä tajunnut mennessäni, että kaupat aukeaa vasta kympiltä. No, mä sitten kävelin ympäriinsä jonkun aikaa ja ihailin näyteikkunoita. Sitten huomasin pianon keskellä isoa, avaraa käytävää – ja pianon päällä kyltti: ”Play if you wish”. Meinasin lävellä ohi, mutta istahdinpa sitten siihen ja aloin soittaa nuoteista, jotka siihen oli jätetty. Enhän mä mitään enää ulkomuistista osannut, mutta ihan nätit soinnut siinä rimpauttelin ja tulipa hyvä mieli – sarjassamme elämän pieniä iloja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s