Anna Katariina

Urheilijan psyyke

2 kommenttia

Nyt avaudun aiheesta, joka on mielessä ollut jo pitkään. Urheilijan henkinen psyyke.

Mistä on tehty ne urheilijat, jotka kovimman paineen alla yltävät parhaimpaansa? Mistä on tehty ne koripalloilijat, jotka viimeisillä sekunneilla upottavat sen kolmosen? Mistä on tehty ne urheilijat, jotka olympialaisissa tekevät oman ennätyksensä? Mistä on tehty ne lentopalloilijat, jotka tilanteessa 23-23 syättävät ässän / nostavat kuppinoston / passaavat unelmapassin / jne..? Mistä on tehty ne jenkkifutaripelintekijät, jotka pelin viimeisillä sekunneilla heittävät Touchdownin?

Itsevarmuudesta, itseluottamuksesta ja psyykeestä.

Musta tuntuu, että joku pelko kahlitsee mua pelikentällä. Heti, kun aletaan laskemaan pisteitä ja pelaamaan voitosta. On häviäjä ja on voittaja. Tahdon voittaa, niin paljon, että osa musta pelkää häviämistä. Mua hävettää myöntää, että pelkään häviämistä. Siinä se nyt on, mustaa valkoisella: ”Minä pelkään häviämistä.” Se on suoraan sanottuna p***amaisin tunne, minkä tiedän.

Toinen p***amainen tunne on huonosti pelaaminen. Pelko nro.2.

Häviäminen ja huonosti pelaaminen.

Nämä pelot kahlitsevat mua. Tahdon olla vapaa, pelata rennosti. Rakastan lentopalloa, mutta musta tuntuu, että jos kun pystyn voittamaan nämä pelot, peli aukenee mulle entisestään. Pystyisin nauttimaan kilpailutilanteista enemmän (ei sillä, että en nyt jo nauttisi.. Tänään puetaan ekaa kertaa tällä kaudella numeropaita päälle, ja oon tosi innoissani oikeasta ottelusta.). En tahdo olla peloissani, sillä silloinhan mä just pelaan huonosti. Jos astelen syöttöruutuun ajatellen ”don’t do mistake”, silloinhan se virhe just tulee. Syötän treeneissä pommeja ja tarkkoja syöttöjä, silloin kun ei ole mitään painetta.. Mutta mitäs tapahtuu silloin, kun on oikea kilpailutilanne: syöttö helpottuu ja virheet kasvaa. Ei näin!

Aloin lukemaan legendaarisen korisvalmentajan, John Woodenin, kirjaa ”Coach Wooden’s Pyramid of Success – Building Blocks for a Better Life”. Kirja alkoi menestyksen määrittelystä.

1. Don’t try to be better than anyone else.

2. Always try to be the best you can be.

”Success is peace of mind that is the direct result of selfsatisfaction in knowing you did your best to become the best that you are capable of becoming.” Aika viisaita sanoja, sanoisinko.

Nämä ajatukset olivat mulla mielessä tänä aamuna treeneissä. ”Älä vertaa itseäsi toiseen passariin. Just try to be the best YOU can be.” Oon treenannut tunnollisesti, syönyt terveellisesti, nukkunut hyviä yöunia ja levännyt. Voin rehellisesti sanoa, että olen valmistutunut hyvin – nyt mun vain täytyy luottaa itseeni ja relata. Just be the best you can be.

Oon tosi kunnianhimoinen niin monella elämäni osa-alueella. Koulussa olen oikea nörtti, perfektionisti, jolle ei kelpaa muut kuin  A-arvosanat. Lentopallossa haluan pelata TÄYDELLISTÄ lentopalloa, passata täydellisiä passeja, puolustaa uskomattomia palloja. Mutta ei kukaan ole täydellinen. En mä voi passata täydellisiä passeja koko aikaa. Olen ihminen ja ihmiset tekevät virheitä. On hyviä päiviä, ja on huonoja päiviä.

En tiedä, pitäisikö mun laskea tavoitteitani ja yrittää olla saavuttelematta täydellisyyttä? Täydellisyyden saavuttaminen on kuitenkin mahdotonta. Eikö olisi kivempi asettaa tavoitteita, jotka on oikeasti mahdollista saavuttaa ja sitä kautta saada hyvän olon ja onnistumisen tunne?

Loppuun vielä Coach Woodenin sitaatti: ”You are the only one who knows whether you have won.” Viisas mies.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Onpa terapeuttista jakaa ajatuksia ja avata keskustelua. Mitä ajatuksia tämä postaus sussa herättää? Olisi kiva saada kommenttia ja vinkkiä lukijoilta, urheilijoilta ja ei-niin-urheilijoiltakin.. Onko nämä ajatukset vaan mun omia tuntoja vai onko sulla ollut samanlaisia ajatuksia?

2 thoughts on “Urheilijan psyyke

  1. ihan huikee postaus, mulla on toi täysin sama fiilis pelatessa! pitäs tajuta et mä oo mä, pelaan niin hyvää lentopalloa kun mä osaan, enkä vertaile itseäni! toi kaikki on niin totta mitä kirjotit, ehkä mä luen tän postauksen aina kun tulee epävarmuus tai jotain muuta samanlaista. muutenkin tuntuu että tästä on apua jo nyt, kiitos🙂

    • Moi Suomityttö! Kiva, jos mun sanoista oli apua. Meidän valkku koittaa muistuttaa meitä koko ajan, että ”play to win!” ”Don’t play to not to lose..” Eli siis jos häviämistä ajattelee liikaa, niin häviää pääpointti – voittaminen. Ja just niin kuin sanoit, kukin pelaa just niin hyvää lentopalloa kuin osaa ja kykenee – se riittää. (: Tsemppiä sulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s