Anna Katariina

Treenileirin tunnelmia

2 kommenttia

Eilen alkoi meidän lentiskausi! Valmentajat vapautuivat vihdoin NCAA:n kesäkiellosta (lentisvalmentajat eivät täällä saa valmentaa pelaajiaan toukokuun puolesta välistä elokuun alkuun asti, ollaan siis oltu tyttöjen kanssa koko kesä päiksemme palloilemassa). Tiistaina oli pitkä päivä palavereiden ja kuvaussessioiden kanssa. Perinteinen Compliance-palaveri, jossa käytiin läpi NCAA:n säännöt: ei saa ottaa vastaan mitään palkintorahoja lentispeleistä, ei saa vastaanottaa mitään erikoisetuuksia (esim. alennuksia ravintoloissa, sen takia että ollaan urheilijoita), koulukurssien keskiarvo täytyy pysyä tietyn rajan yläpuolella, tai muuten menetämme pelikelpoisuuden ainakin yhdeksi lukukaudeksi, ei saa neuvotella agentin tai ammattilaisujoukkueiden kanssa jne.. Lista on pitkä ja palaveri sitäkin pitempi, etenkin kun sen on jo kuullut nyt neljä kertaa.

Tiistai-iltana sitten autoin mun pakolaisleiriä muuttamaan heidän uuteen kämppäänsä. Mun oma kämppis Lindsay oli reissussa, joten Melissa ja Elina majoittuivat hänen huoneeseensa ja olkkariin tavaroineen ja muuttolaatikkoineen, sillä heidän piti muuttaa kesäkämpistä pois viikkoa ennen kuin pääsivät uuteen kämppäänsä. Kata’s refugee camp, kuten meidän apuvalkku tämän nimesi koostui siis yhdestä saksalaisesta ja yhdestä latvialaisesta tytöstä. Hauskaa oli meillä eurooppalaisittain, pitänee mennä tyttöjen luoksi yökylään kun saavat uuden kämppänsä kunton. Lindsay palasi tiistaina ja nyt alkoi meidän asunnon normaali arkirutiini.

Tässä Melissa ja Elina.

Lindsay, mun kämppis – yleisurheilustara!

Eilen oli sitten ensimmäinen treenipäivä. Tulevat pari viikkoa ennen maanantaita 20.8. eletäänkin lentopallon ehdoilla. Treeniä 2-3 kertaa päivässä, joten vapaa-aika menee pääasiassa syödessä, nukkuessa ja lepäillessä. Ihana fiilis oikeastaan, saa keskittyä vain ja ainoastaan lentikseen, ei tartte stressata koulusta tai muista kiireistä. Semmoinen ammattilaisurheilija-olo. (:

Meidän valkut nimesivät jokaiselle uudelle tulokkalle isosiskon (meitä kun on 9 vanhusta ja 8 lapsukaista). Tämän little sister – big sister diilin tarkoituksena on, että jokainen uusi tulokas kokisi ainakin yhden vanhuksen, joka tietää miten hommat toimii, läheiseksi. Jos on jotain ongelmia ja murheita, niin isosiskollehan niistä voi aina mennä puhumaan. Joskus meillä on myös hauskoja haasteita sisaruspareittain. Minä ja Meghan valitettavasti hävittiin eka haaste ping pongissa.. Wimbledonin innoittamina meillä oli pöytätenniksen mestaruuskilpailut, mutta mun taidot (oon pelannut pingistä tasan kaksi kertaa elmässäni) ei riittäneet jatkokierroksille. Mun (iso) pikkusisko on siis Meghan, tyttö Colodarosta.

Tässä vielä muutama kuva tiistailta:

”Somewhere behind the athlete you’ve become, the hours of practice, the coaches who push you, and the fans who cheer for you, is the little girl who fell in love with the sport and never looked back. Play for her.”

2 thoughts on “Treenileirin tunnelmia

  1. tuli mieleen tosta toiseks viimesestä hyppykuvasta että kuinkahan monta otosta on otettu ennen ku molemmat on noin täydellisesti ilmassa😀 Taidettii reissulla todeta että ei oo kovin helppoa🙂 Kiva lukee näitä tekstejä pitkän kesätauon jälkeen🙂

    • Hanna, tähän kuvaan ei kulunut kuin kolme otosta! Kummasti autto, kun ei tarvinnut itselaukaisijaa käyttää ja koittaa miettiä, et millon se ottaa kuvan.. (Sillon kun valo välkkyy, välkyn jälkeen vai ennen haha!) Kivoja muistoja❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s