Anna Katariina

Keväästä kesään

4 kommenttia

Näin jälkikäteen kokonaisuutta ajatellen, mun kevät oli yhtä isoa vuoristorataa. Tunteiden myllerrystä; iloa ja onnistumista, surua ja ahdistusta. Fiilikset vaihtelivat välillä päivien sykleissä, välillä viikkojen. Nyt kuitenkin voin katsoa taaksepäin ja huomata, kuinka paljon kasvoin henkisesti. Opin sekä itsestäni, että tästä maailmasta. Ymmärsin, että jokainen tarvitsee läheisiä ihmisiä ympärilleen, ja ettei ole heikkoutta tunnustaa paha mieli. Joskus kun en halunnut puhua porukoille Skypessä, jotta he eivät huolestuisi mun alakulosta. Toivottavasti tästä postauksesta ei tule liian negatiivinen kuva, ehei – siitä ei ole kysä. Mutta jokainen (ainakin mun ymmärtääkseni?) kokee muutaman alakulon / pahan mielen silloin tällöin. Ja näiden tunteiden jälkeen sitä hyvää oloa osaa arvostaa entistäkin enemmän, esimerkiksi nyt. Mutta siis palatakseni siis vielä tuohon aikaisempaan ajatukseen.. Puhuminen helpottaa, aina. Turha asioita on kantaa sisällään ja esittää, että kaikki on hyvin, jos oikeasti ei ole. Joten nytpä tiedän soittaa kaverille ja pyytää hengaamaan, ja laittaa FB-viestiä kotiin, että millonkas satuttais samoille linjoille. Oppia ikä kaikki. (:

Luin juuri mun tammikuun ajatuksia tälle vuodelle. Nyt ehkä pienen välikatsauksen paikka. Kaikista muista uskallan antaa itselleni kiitettävän arvosanan, mutta tuossa tasapainon löytymisessä oli kyllä hakemista (tällä hetkellä oikein hyvä fiilis asia suhteen, joten thumbs up) sekä paino ei ole vieläkään noissa lukemissa, missä sen haluaisin olevan. Kävin tästä asiasta keskustelun valmentajani kanssa, kun aloin olemaan niin turhautunut. Treenasin hyvin ja söin terveellisesti, mutta paino ei vaan tippunut tietyn rajan alle. Se jumahti 155 paunaan, joka on aika kaukana noista tavoiteluvuista. No, valmentaja kehotti olemaan stressaamatta asiasta – asiat kyllä loksahtavat paikoilleen. Ja niin olen nyt tehnytkin. Kunhan pysyn tasapainossa, syön terveellisesti (aina sillon tällön tietysti herkutellen) ja muistan nukkua tarpeeksi, eiköhän kova työ jossain vaiheessa tuo tuloksen. Meidän kesäfysiikkatreenit alkoivat tällä viikolla ja huh huh, ainakin ekan viikon perusteella ollaan koko tiimi aika hyvässä tikissä elokuussa!

Siitä sitten tähän kesäkuun ohjelmaan. Meillä on noita fysiikkatreenejä neljänä päivänä viikossa, maanantaista torstaihin klo 7:00. Mulle aivan täydellinen aika. 1.5 tunnin treeni. Aluksi nopeustreenejä, lyhyitä vetoja, hyppyjä yms. Sitten punttitreeni sisällä, joka perään vielä conditioning-sessio. Treenin jälkeen tulen kotiin pariksi tunniksi, ja aloitan opiskelun. Puolenpäivän aikaan mulla on yleensä treffit uima-altailla yhden kaverin kanssa, josta sitten lounaalle. Iltapäivällä sitten joko Open Gym (lajitreeni, joka me pelaajat itse vedetään, sillä NCAA:n sääntöjen mukaan lajivalmentajat eivät saa olla mukana kesätreeneissä) tai jotain muuta aktiviteettia. Ja sitten kavereitten kanssa ajanviettoa, sekä muuta mukavaa iltarientoa. Viikonloput ovat vapaita ja tarkoituksena onkin käydä biitsillä rentoutumassa.

Mä otan nyt kesällä kolme kurssia, mikä on aika paljon, sillä kesäkurssit on tosi intensiivisiä. Kaksi niistä on kesäkuun alusta heinäkuun loppuun asti kestäviä verkkokursseja (nyt kesäkuussa ei siis ole koulussaistumista, opiskelen siis siellä altailla), ja sitten kolmas kurssi tulee vielä lisäksi heinäkuussa.

Heinäkuusta tulee näillä näkymin tulemaan aika raskas, ihan jo koulujuttujenkin puolesta. Mutta osansa tuo myös uusi joukkue, joka kokoontuu tänne kokonaisuudessaan (kahdeksan uuden pelaajan kanssa) kesäkuun lopussa. Minä ja kaksi muuta kapteenia ollaan vastuussa lajitreeneistä ja kaiken organisoinnista (kun ne valkut ei vieläkään saa tulla sinne saliin). Aika iso vastuu, mutta myös varmasti hieno kokemus. Nyt näinä tulevina kolmena viikkona yritän vähän latailla akkuja ennen heinäkuun koitoksia.

Ja ai niin, unohtui mainita noista kevään jutuista vielä. Meillä oli punttitestit toukokuun ekalla viikolla, ja mun kaikki tulokset (rinnalleveto, kyykky ja penkki) parani. Mutta sitten myös ulottuvuus heikkeni. ): Juteltiin valmentajan kanssa, ja ilmeisesti nyt kesällä fysiikkatreenien pääpaino tulee olemaan enemmän nopeuden ja kimmoisuuden kehittämisessä, joten no worries – eiköhän se pommpu sieltä vielä nouse!

Lisäksi meidän koko joukkue meni tosi paljon pelillisesti eteenpäin kevään aikana. Kehityskäyrä ekasta harkkaturnauksesta viimeiseen oli huima! Oon tosi innoissani tästä tulevasta syksystä. (: Suurin ero on meidän uusi nopea hyökkäyspeli, etenkin nelospaikan passi nopeutui huimasti. Itse otin taas takaisin hyppyleijan, mitä en ole syöttänyt varmaan lukion alkuaikojen jälkeen.

Tämmöistä tällä kertaa. Aurinkoa sinne koti-Suomeen ja iloista kesää!

”Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä. Meistä tulee sitä mitä me ajattelemme.” – Buddha

4 thoughts on “Keväästä kesään

  1. Kiitos Kata postauksista ja reissukertomuksesta, teillä tuntui olevan upea Ameriikan kiertomatka!!🙂
    Tuli tuosta painon pudotuksesta mieleen, että se on todella haasteellista, jos samaan aikaan liikkuu melko paljon ja käy puntilla. Ehkä kannattaisikin keskittyä enemmän rasvaprosentin mittaukseen, jos haluaa nähdä muutoksia. Peruskuntokaudella painoa ei edes saisi pudottaa, koska silloin kroppa tarvii riittävästi energiaa harjoitteluun ja palautumiseen. Varmaan kyllä tiesitkin asian, mutta open pitää aina päästä vähän neuvomaan ;)…
    Kivalta kuulostaa sun kesä treenien, opiskelujen ja uima-altaalla olon myötä.
    Voimia myös asioiden ja tunteiden läpikäyntiin. Olen myös ymmärtänyt elämästä sen, että yksin ei ole tarkoitus pärjätä eikä selvitä. Me tarvitaan toisiamme!
    Mukavaa alku kesää sulle!
    Aurinko adotellessa…
    Halauksin Kirsi

    • Moi Kirsi! Reissu oli aivan mahtava, päivääkään en vaihtaisi / muuttaisi – kaikki meni kyllä aivan nappiin. Ja kiitos vinkistä ja tsempeistä! Ihan totta puhut tuon rasvaprosentin kanssa. Pitäisikin käydä mittauttamassa, ja seurata kehittymistä senkin kautta.
      Mä yritän lähettää täältä auringonsäteitä sinne Suomeenkin! Iloista kesää sulle. (:
      -Kata

  2. Osaat tosi hyvin kirjottaa näitä ajautuksia sanoiksi, ilo lukea ja oivaltaa itseki jotain juttuja🙂

    • Kiitos Hanna! Just eilen puhuin iskälle, ja kysyin et jaksaako mun höpinöitä edes enää lukea. (: Sanoi, että kyllä jaksaa. Ja on näitä ite myös ihana myöhemmin selailla ja muistella menneitä. Ja saada lisää oivalluksia. Mut aina kiva kuulla, että tyypit siellä jaksaa lukea. (:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s