Anna Katariina

Heinäkuu

2 kommenttia

Kulunut kuukausi oli raskas, mutta myös antoisa. Palasin Mobileen ja aloitin toisen kesäkurssi, sekä treenit joukkueen kanssa. Stressi, kiire, ja pienoinen ahdistus, mutta myös onni ja kiitollisuus on parhaita sanoja kuvaamaan viimeistä neljää viikkoa.

Mun kaksi kesäkurssia olivat siis molemmat finance-kursseja, joten halusin panostaa niihin täysillä – omaa alaa kun olivat. Mulla alkaa oleman suurin osa ”yleisaineista” suoritettuna (histosia, sosiologia, matikka, englanti yms.), joten tästä eteenpäin melkein kaikki mun kurssit on sitä, mitä toivottavasti tulevaisuudessa teen työkseni. Online-kurssi meni tosi hyvin ja loppua kohden pystyin vähän löysäämäänkin siitä, sillä aloin ymmärtämään sitä helpommin, mitä pidemmälle kurssi eteni. Tämä antoi lisäaikaa tälle heinäkuun intensiiviselle Finance-kurssille (Money and Capital Markets), jossa mun professori kyllä haastoin meidät toden teolla. Joka päivä kaksi tuntia luentoa, kerran viikkoon koe, ja jokaiselle tunnille piti kirjoittaa tiivistelmä The Wall Street Journalin artikkelista. Kyseisen lehden kirjoitustyyli ei ole ihan helpoimmasta päästä ymmärtää.. Sivistyssanoja joka toinen, erikoisia lauserakenteita, sekä uutta finanssisanastoa – sanakirjan avulla piti noin kolmeen kertaan jokainen artikkeli lukea, jotta sain selvää, mistä se kertoi, ja miten pystyisin nyt kääntämään tämän tiivistelmäksi omilla sanoillani. Alku oli tosi vaikeaa näiden artikkeleiden kanssa, mutta lopua kohti kehityin tosi paljon, ja vikalla viikolla melkeinpä nautin siitä, sillä itsevarmuus oli kasvanut hyvien arvosanojen kautta. Tähän asti suurin osa mun kokeista on ollut monivalintaa, mutta tämän kurssin kokeet olivat esseekysymyksiä, joten sekin toi mulle lisähaastetta. Välillä jo epäilin itseäni, että oonkohan sittenkään omalla alalla, en tiedä onko musta sittenkään tähän. Muutama ilta meni ahdistuksen, stressin ja väsymyksen vallassa, mutta nyt voin hyvillä mielin todeta, että kyllä kannatti! Opin tosi paljon, ja nyt taas tuntuu, et tää on se mun juttu. Helppoa se ei ole, mutta ei sen helppoa kuulu ollakaan. Kokeet meni tosi hyvin, ja sain molemmista kursseista A:n – joten keskiarvo pysyy vieläkin 4.0:ssa. Se on täällä paras, toisin kuin Suomessa.

Paljon en heinäkuun aikana lomailemaan ehtinyt. Paras esimerkki yhdeltä perjantai-iltapäivältä. Meillä oli koe, joka jälkeen tulin takaisin kämpille, söin ja 15 minuutin jälkeen aloin jo lukemaan seuraavaan kokeeseen! Ja huom.. tämä oli perjantaipäivä. Viikonloput koostuivat pääasiassa treeneistä ja opiskelusta. Aina kun väsytti, yritin vaan miettiä, että tää on mun unelma ja tätä haluan tehdä. Opiskella ja pelata lentopalloa samaan aikaan. Oon ollut elämäntilanteessa, missä mun elämässä ei ollut tarpeeksi sisältöä, ja voin kyllä sanoa, että mieluummin vähän liikää tekemistä kuin liian vähän.

Välillä taas mietin, et pitäiskö yrittää taas hellittää tästä perfektionismista. Oon niin mielipuoli koulun ja treenien suhteen. Mun tavoitteet on tosi korkealla, ja teen töitä niiden eteen hullun lailla. Mutta välillä pohdin, että pitäisikö vähän relata ja viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa? Nukkua pitkään ja katsoa enemmän telkkaria? Käydä uima-altaalla löhöämässä? Elämä on valintoja täynnä.

Yksi tiistai-ilta kuitenkin repäisin ja päätin olla spontaani! Lähdin leffaan yksin. Jostain kumman syystä oon aina halunnut kokeilla yksin leffassa käymistä. Joten Walmartin kautta vähän Ben&Jerry’siä ja jugurttirusinoita, ja eikun elokuviin. Katsoin Hangover kakkosen, mikä oli hyvä valinta – tarvitsin naurua ja hymyä elämääni. Olin niin ylpeä itsestäni, että uskalsin irrottautua pänttäämisestä. Ja hyvin se seuraavakin koe silti meni.

Pari viikkoa sitten meillä oli junnujen lentisleiri, jossa me pelaajat oltiin apuvalmentajina. Itse en ole valmennuksesta kiinnostunut yhtään, mutta saatiin onneksi pientä taskurahaa, joten miksikäs ei. Mulla ei ole ollut minkäänlaisia tuloja nyt yli kahteen vuoteen (huomenna tulee tasan kaksi vuotta, kun ekan kerran tulin tänne..), eikä niitä ole näkyvillä seuraavaan 1.5-2 vuoteenkaan. Niitä hetkiä, jotka pääsen kotona viettämään, en halua hukata töissä käymiseen. Maksellaan velkoja pois, sitten kun valmistun. Nyt on aika nauttia opiskelijaelämästä!

Heinäkuun eka viikonloppu oli kuitenkin hyvin elämysrikas ja opiskeluvapaa! July the 4th on jenkkien itsenäisyyspäivä ja mä vietin sen Shreveportissa (Lousiana) ja Dallasissa (Texas). Wesleyn veli ja hänen vaimonsa asuvat Shreveportissa, ja he järkkäsivät pienen get-together-viikonlopun. Minä hyppäsin Wesleyn vanhimman veljen kyytiin Mobilesta, ja Wesley tuli hieman eri suunnalta loppupoppoon kanssa. Treffattiin siis Lousianassa torstai-iltana, jossa vietettiin eka yö, ja sitten perjantaina lähdettiin ajamaan Dallasia kohti. Meitä oli yhteensä yhdeksän, Wesleyn kolme veljeä, sekä heidän tyttöystäviä/vaimoja/kavereita.

Perjantaina käytiin shoppailemassa, ja illaksi mentiin Dave & Buster’s peliluolaan. D&B on ravintola, sekä ”leikkipaikka lapsen mielisille aikuille, (sekä lapsille)”. Videopelejä, onnenpyörää, korispelejä, rallirataa, yms. Mun lemppari oli korispeli: minuutti aikaa heittää mahdollisimman monta koria. Jokaisesta pelistä sai tikettejä, mitä paremman tuloksen sai, sitä enemmän tikettejä. Ja lopulta nämä tiketit punnittiin, ja painon perusteella sai valita lahjan. Parhaat palkinnot oli pleikkaria ymm. elektroniikkaa, mutta meidän pisteet ei ihan riittäneet noin hyviin palkintoihin. Saatiinpa kuitenkin shotti-lasit jokaiselle.

Lauantai vietettiin Hurricane Harbor -vesipuistossa. Huippuhauska paikka! Aleksi olisi ollut haltioissaan. Laitteita ja ratoja oli vaikka millä mitalla. Pelottavin lasku, missä kävin, oli melkeinpä pystysuora pudotus vesiliukumäessä, noin 30 metrin? korkeudesta. Olin vähällä kääntyä kävellen takaisin, kun en uskaltanut laskea, mutta sitten ajattelin, että jos noin 10-vuotiaat lapset uskaltaa laskea tästä, niin kyllä minäkin. Ja kyllä kannatti! Tykkään huvipuistoistakin, mutta mikään huvipisto, missä oon käynyt ei kyllä vedä vertoja tälle paikalle. Seuraavan kerran, kun perhe/ystävät tulee käymään, Hurricane Harbor on varmasti ToDo-listalla.

Illalla käytiin katsomassa Dallasin yöelämää. Pääsin ulkoiluttamaan mun uusia lempikorkkareita. Mun korot on ainakin kasvaneet kuluneet kahden vuoden aikana. En Suomessa ollessani osannut kuvitellakaan joskus käyttäväni tällaisia kenkiä, mutta täällä se on ihan normaalia, ja mäkin oon alkanut tykkäämään korkkareista.


Sunnuntaina me käytiin katsastamassa Dallas Cowboys (biljoonan dollarin arvoinen!!!) jenkkifutisareena. Aika vaikuttava mesta, sanoisinko. Jättiläiskokoinen screen kentän yllä, aivan hulppeat pukuhuoneet, ja kaikki mahdollinen aivan viimeisen päälle laittettu.

Sunnuntai-illaksi ajettiin takaisin Shreveportiin, grillailtiin, ja chillailtiin. Aamulla varhain molemmat seurueet lähtivät ajamaan omiin suuntiinsa.

Sitten vähän ikävämpään uutiseen. Pari viikkoa sitten kampuksella tapahtui murha. Noin 20 metrin päässä mun kesäasunnosta. Sunnuntaiaamuna lähdin kämpästäni nurkan takana (samassa rakennuksessa) sijaitsevaan pesutupaan pesemään pyykkiä. Yksi kämppä oli eristetty poliisin keltaisella nauhalla, ja poliisiauto kahden poliisin kanssa seisoi siinä vieressä. Sanoin hyvät huomenet, ja kysyin että onko kaikki kunnossa. He sanoivat, että on tapahtunut rikos, ja kysyivät, että kuulinko mitään outoa viime yönä. En kuullut. Jatkoin matkaani, ja seuraavan parin tunnin aikan kuljin paikan ohi noin neljä kertaa, joka kerta väki oli lisääntynyt. Pian paikalla oli rikostutkimusyksikkö valokuvaajineen päivineen sekä uutistoimittajat. Sitten sain sähköpostin koulun mailiosoitteeseen, että Delta 6:ssa (meidän asuntola) on tapahtunut puukotus. Epäilty on saatu kiinni, ja hän on tunnustanut teon. 25 puukoniskua ”itsepuolustusta”. Mun pelikaveri asui aivan viereisessä huoneessa, ja oli yöllä herännyt kun puukottaja oli koputtanut ovelle. Onneksi ei ollut avannut, kurkannut vaan kissansilmästä ja nähnyt puukottajan aivan aineissa (alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena, ja luultavasti shokissa), pyytämässä apua. Oli aika karmivat fiilikset tämän jälkeen. Täällä sattuu ja tapahtuu noin 100% enemmän rikoksia, pahuutta ja vääryyttää, mihin oon Suomessa tottunut. Itse olen nyt entistäkin varovaisempi, kun liikun ulkona pimeän aikaan (jota yritän kylläkin välttää). Noin viikko sitten tyttö oli ryöstetty (auton avaimet sekä siis myös auto) puukolla uhaten yhden toisen asuntolan edessä.

Nyt olen Wesleyn luona Georgiassa lomailemassa. Tulin tänne torstaina mun vikan kokeen jälkeen, ja nyt oon vaan ottanut rennosti.. Nukkunut, katsonut telkkaria, treenannut, keittänyt riisipuuroa ja nauttinut vapaa-ajasta. Tänään lähdetään ajamaan Atlantaan, jossa vietetään yö, ja aamulla lähtee lento Bostoniin! Wesleyllä on siellä työkonferenssi, joten mä lähden turistiksi mukaan. Kivä nähdä vähän itärannikonkin elämää!

”It’s not supposed to be easy. If it was, everybody would do it.”

2 thoughts on “Heinäkuu

  1. Kiitos Kata kuulumisista! Sä olet ollut tosi ahkera ja pärjännyt upeasti! Korkkarit on tosi upeat, kateeks käy😉.
    Mukavia lomapäiviä sulle ja muistahan nauttia myös uima-altaasta, kavereista, leffoista ja kaikesta muustakin ameriikan tarjonnasta.🙂

    Halauksin Kirsi

  2. Moi Kirsi!

    Nyt on levätty ja akkuja taas ladattu. Eilen alkoi joukkueen treenit, ja koulu alkaa parin viikon päästä (ihana lepuuttaa aivoja vielä vähän aikaa!)

    Lämmintä loppukesä sinne!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s