Anna Katariina

Ruisleipää ja ampumarataa

3 kommenttia

Viime viikonloppuna leivoin uuden satsin terveysleipää, kun edellinen meni muurahaisten suihin. Voi että, hiveli kyllä makunystyröitä suomalaiset maut! Ei ollu ihan perinteinen ruisleipä, mutta kuitenkin paljon parempi kuin jenkkien valkoiset pullaleivät. Reseptiin eksyi mm. ruisjauhoja, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, mysliä, rusinoita, porkkanaa, auringonkukansiemeniä.

Lauantaina käytiin ampumaradalla Wesleyn ja hänen työkavereidensa kanssa. Aika isoja pyssyjä, mua melkeinpä pelotti – sen verran kovaäänisiä aseita. Loppujen lopuksi uskaltauduin itsekin ampumaan. Ei oo kyllä aseet mun juttu.

Aseista puheen ollen.. Musta on tullut aika vainoharhainen. Pari viikkoa sitten Wesley lähti normaalisti yksi aamu työkavereidensa kanssa kimppakyydillä töihin. Parin minuutin kuluttua joku koputtaa ovelle. Menen oven taakse kysymään, kuka siellä. Kukaan ei vastaa. (Ovessa ei ole kissansilmää.) Kysyn uudelleen, mutta ei vastausta vieläkään. Alan miettimään, että kuka koputtaisi toisen ovea seitsemän aikaan aamulla. Mua alkaa pelottamaan, ja alan kehittelemään erinäisiä teorioita päässäni. Päällimmäinen pelko on, että joku tietää Wesleyn päivärutiinit – on tarkkaillut monelta lähtee töihin ja monelta palaa. Ja nyt sitten aikoo murtautua sisään. Mä soitan Wesleylle, joka ei ole vielä ehtinyt töihin. Hänkin huolestuu, ja kysyy työkavereiltaan, huomasivatko he mitään epäilyttävää. Kukaan ei ollut huomannut mitään normaalista poikkeavaa. Mua pelottaa, ja hiippailen kämpässä. Ekaks otan pippurisumutteeni olkaariin viereeni, et se tois vähän turvaa. Joo, sehän auttaakin paljon, jos joku meinaa murtautua sisään.. Mun mielikuvitus alkaa laukkaamaan, ja alan kuulemaan outoja ääniä ulkoa. Wesley soittaa säännöllisin väliajoin, ja tarkistaa että kaikki on kunnossa. Mun sykkeet alkaa nousemaan, ja oon tosi levoton. Koitan mennä nettiin, joka ei toimi!! Mietin, että ei hemmetti, ne on katkasseet puhelinyhteydet yms. Järki kuitenkin sanoo, et mitä ne vois langattomalle yhteydelle nyt tehdä. Mutta silti tää lisää mun pelkoa, miks just tänä päivänä netti ei toimi.. Meen makkariin, joka on kauimmainen huone ulko-ovesta. Mietin, et pitäiskö laittaa ovi kiinni ja lukkoon, vai auki, jotta kuulisin paremmin, jos joku yrittää tulla sisään. Tässä vaiheessa otan sitten Wesleyn käsiaseen sängyn alta, soitan Wesleylle, joka kertoo mulle miten se ladataan, ja otetaan pois varmistimesta. Makaan siis sängyn laidalla, ladattu ase toisella laidalla. Ovi on kiinni ja lukossa. Oon ihan hiirenhiljaa, ja kuuntelen kaikkia outoja ääniä ulkoa, mitä en ole aikaisempina päivinä kuullut (ehkä sen takia, että en ole edes kuunnellut..). Suunnitelma on mennä sängyn taakse lattialle, jos kuulen jonkun murtautuvan sisään. Sieltä olisi hyvä tähdätä. ”Elä ammu sydämeen, eläkä päähän.. Vaikka jalkaan, niin että se loukkaantuu, mutta ei kuole.” Oon valmis soittaan Wesleylle, et tuu kotiin, saan kohta sydärin tästä jännityksestä. Mutta sitten Wesley taas soittaa, ja kertoo, että no hätä. Naapurin työkaveri oli koputtanut ovelle, olisi tarvinnut kyytiä tänä aamuna.. Pikkasen helpotti!! Putos kivi sydämeltä ja oli hieman helpompi hengittää.. Ase takas varmistimelle, ja sängyn alle piiloon. Uskaltauduin ulos makkarista, pois lukkojen takaa. Naapurin setä vois kyllä seuraavan kerran sanoa nimensä kysyttäessä, olisin säästynyt muutamilta sydämen tykytyksiltä ja ahdistuskohtauksilta. Oon tainnut katsoa liikaa jenkkien rikossarjoja, ja kuullut liikaa tarinoita pahoista asioista mitä täällä tapahtuu.

Juhannusjuhlta taitaa olla kotona nyt parhaimmillaan. Näistä karkeloista ei täällä ole tietoakaan. Mulla nyt viimenen viikonloppu Vidaliassa, maanantaiaamuna lähden ajamaan kohti Mobilea. Tiistaina alkaa toinen kesäkurssi, ja siitä sitten pyörähtää käyntiin aika tiukka neljäviikkoinen.

Hauskaa jussia sinne Suomeen!

”The soul, like the body, lives by what it feeds on.” – Josiah Gilbert Holland

3 thoughts on “Ruisleipää ja ampumarataa

  1. Moikka, onko se normaalia, että kaikilla on sielä pyssy kotona kaiken varalta? Kuulosti jotenkin niin hurjalta, mutta samalla normaalilta säilyttää asetta sängyn alla?
    Onneks selvisit vaan säikähdykseltä.🙂 Oon itte aivan samanlainen. Hyvästä mielikuvituksesta on noissa tilanteissa vaan haittaa. :s

    terv. Nette T

  2. Mietin ihan samaa et kuin yleistä on omistaa oma ase? Tuntuu kummalliselta täällä Suomessa asuessa.
    Kamala tilanne, tuntu kuin omaki sydän olis alkanu tykyttelee kovemmin. HUI! Onneksi päätty kuitenki hyvin. Tollaset tilanteen ruokkii mielikuvitusta vähän liikaakin.
    p.s. nam millasta ruisleipää!

  3. Moi tytöt! En nyt sanois, et on normaalia, et on pyssy kotona kaiken varalta – sängyn alla piilossa.. Mutta tunnen täällä tosi paljon enemmän ihmisiä, jotka omistaa käsiaseen (verrattuna Suomeen). Joten kai se sitten on yleisempää. Ruisleipä oli kyllä niin hyvää!! NAM😉 Ikävä Suomen herkkuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s