Anna Katariina

Day 6: Panama City Beach

Jätä kommentti

Perjantaina taas perinteiset aamulenkit ja puurot naamaan. Tytöt viettivät päivän hotellin altaalla auringosta nautiskellen, kun äiti ja iskä lähtivät katselemaan lähipitäjiä aurinkoista rantatietä eteenpäin, heitä kun ei pelkkä auringon palvonta tyydyttänyt.

Äitin ja isän reitillä lähes lumivalkoista hienoa hiekkarantaa riitti kymmeniä maileja, rannat täynnä loma-asuntoja.  Aika monen mökin edessä oli myytävänä tai vuokrattavana-kyltti.  Nyt olisi edullinen aika sijoittaa täkäläiseen lomapaikkaan.  Takuuvarmaa aurinkoa lähes ympäri vuoden lämpöisen meren ääressä, ja ehdottomasti paras tunnelma, palvelu ja siisteys mitä meidän poppoo on kokenut lomareissuillaaan.   No se oma lomapaikka ei taida olla meidän juttu, tuleepahan katsastettua tätä palloa joskus ihan eri kantilta.

Tällä aikaa tytöt palvoivat siis aurinkoa, neljä tuntia altaalla vierähti vauhdilla. Siitä sitten kävelylle turistialueen kauppakadulle, aika siisti ja rauhoittava kokemus muihin turistikohteisiin. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileviä, mutta eivät tuputa mitään tai vetele koko ajan hihasta. Ruoka- ja liköörikaupan kautta kotiin, ja valmistautumaan siskosten bileiltaan. Edellisestä kerrasta olikin jo puoli vuotta aikaa. Winn Dixie –ruokakaupan edessä myynnissä olevat aurinkotuolit osoittautuivat erittäin hyödyllisiksi, taksia kun jouduttiin odotamaan noin 1,5 tuntia. Siinä oli hyvä hetki henkeville keskusteluille pienessä hiprakassa. Kaupan työntekijätkin vain toivottivat mukavaa iltaa, ja kysyivät periamerikkalaisen kysymyksen: ”How you doing?” Citymarketin edestä meidät olisi jo ajettu pois juopottelemasta.

Baariin sisäänpääsy oli mielenkiintoinen kokemus, sillä ikäraja täällä on 21 (ja Kaisa vasta 20). Kaisa yritti ekana mennä sisään Katan opiskelijakortilla, mutta se ei kelvannut virallisesta henkilöllisyystodistuksesta. Sen jälkeen hän vaihtoi jonoa 18-vuotiaiden jonoon, mistä pääsi sisään ”no alcohol”-kämmenmerkkien avulla. Seuraavana Katrin yritys, joka ei myöskään onnistunut, sillä portsarit eivät hyväksyneet suomalaista ajokorttia. Katrillekin siis 18-vuotiaiden leima otsaan ja ruksit käteen. Kata oli siis ainut täysi-ikäinen tällä kierroksella amerikkalaisen ajokorttinsa avulla.

Iso baari, lyhyitä mekkoja, korkeita korkkareta, irstasta tanssityyliä. Hauskaa oli!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s