Anna Katariina

Day 1&2: New Orleans, Biloxi, Mobile

2 kommenttia

Lauantai-iltana myöhästyneitten lentojen jälkeen neljä matkalaista (Katri, Kaisa, Jukka ja Pirkko) kokivat yllätyksen, kun Kata hyökkäsi heidän takaansa säikäyttäen. Lentokenttä raikui jälleennäkemisen riemusta.

Siitä sitten pakkauduttiin Katan ”urheiluatuoon”, valkoiseen paholaiseen. PMMP:n matkalaulu lähti raikumaan ja Kata painoi kaasun pohjaan. Osoitteena oli luxussviitti kahdelle,- ja kun sopu tilaa antaa- viidelle.  Etukäteen kuvittelimme:  Voisi ajatella, että kun maksaa kahdesta yöstä 70e viideltä hengeltä, luksusta ei tarvitse odottaa.  Huoneen ilmastoinnista emme edes haaveilleet.  Hotellihuone oli kuitenkin positiivinen yllätys, yhden hengen sänky on noin 140cm, ja kun huone oli kahdelle ja meillä puhallettava 140cm ilmapatja, niin makuutilaa oli ruhtinaallisesti.  Ilmastointi täällä eteläosavaltioissa on varmaan yhtä tavallinen kuin meidän hotellihuoneissa lämmitys.  Katri ja Kaisa jäivät nukkumaan matkaväsymystään, kun Pirkko, Jukka ja Kata lähtivät etsimään ruokaa (tai jatsia) päätyen Ihopiin (International House of Pancakes, joka on auki 24/7).

Sunnuntai-aamuna laitoimme navigaattoriin osoitteeksi The Court of Two Sisters-nimisen ravintolan, jossa nautimme perinteisen sunnuntai-jazzbrunssin, joka sisälsi 80 eri ruokalajia kilpikonnakeitosta alkaen.  Ihan pätevä jazz-trio säesti ruokailua ja palvelu pelasi.  Tunnelma oli loistava ja ruoka kerrassaan taivaaallista, sillä pärjättiin koko päivä.

Ranskalaisten korttelien kiertämisen jälkeen päädyimme matkailuinfoon, jossa tutuistuimme reippaaseen insinööripoikaan.  Hän  antoi meille vinkkejä menopaikoista, jotka pienen tarkastelun jälkeen osoittautuivat täysin samaksi kuin Kaisan Suomessa etukäteen tekemä suunnitelma.  Seuraava kohde oli Mississippi-joen höyrylaiva (steamboat Natchez on ainoa 1700-luvulta jäljellä oleva toimiva höyrylaiva), jolla ollessamme saimme ikimuistoisen tiedon Suomen upeasta Ruotsin kadosta.  Siipirattaiden säestämänä lauloimme täysin palkein ”Suomi on uusi maailmanmestari”.  Pailalliset ihmiset eivät kyllä jääkiekon päälle mitään ymmärtäneet, mutta meidän riemuamme se ei laskenut.

Seuraavaksi suuntasimme Cafe du Mondeen maistamaan New Orleansin legendaarisia Beighnuit – leivonnaisia. (munkki jonka päällä hirmu kerros tomusokeria)nam! Sitten päädyimme seuraamaan katushowta, jossa rasistiset vitsit lensivät, samoin kuin mustat kimmoisat miehet, jotka esittelivät breakdance- ja akrobaattitaitojaan. Pikavisiitti Walmartiin josta mukaan tarttui seuraavan aamun aamupala, hedelmiä ja jogurttia. Hotellille suihkuun ja lepöömään hetkeksi. Jukka ja Pirkko taisivat saada laivalla jonkunlaisen auringonpistoksen ja jäivät nukkumaan, kun tyttäret lähtivät tarkastamaan Bourbon Streetin iltamenot. Ja melkoinen meininki siellä olikin – joka paikassa livebändi, tissibaareja, naisia alusvaatteisillaan ovenraoissa kärkkymässä, seuraavaa asiakasta… Yksi epäilyttävä kaveri lähtikin seuraamaan eksyneen näköisiä tyttöjä, mutta onneksi urheilijoiden tahti oli huumeveikolle liian kova. Bourbon streetin hulinasta lähdimme käymään insinööripojan neuvomalla espnaladilla maistamassa kuuluisaa huma huma juomaa. Katri maistoi yhden hörpyn ja luovutti. Kaisa joi juomasta ehkä kymmenesosan ja pääsi jo ihan hyvään hiprakkaan. Loput juomasta odottaa vielä pullossa seuraavaa uhria..

Uhri löytyikin jo muutaman tunnin kuluttua, kun Jukka kömpi sängystä etsimään aamupalaa ja jääkaapista löytyi jotain kivan väristä mehua. Maku oli vähän tuhti, mutta luultavasti siinä oli jotain hedelmälihaa, näin arvioi Jukka. Aamunkoitteessa syötiin, käytiin suihkussa ja pakattiin kamat Katan autoon. Voi autoparkaa… Suunnaksi taas french quarter ja kevyt shoppailukierros. Lounasaikaan menimme paikallisten suosimaan ruokapaikkaan, johon saimme 10% alennuskupongin.  Tunnelma ja asiakaspalvelu oli taas mieltä hivelevää.  Päädyimme tilaamaan paikallisia erikoisuuksia, gumbokeittoa, friteerattua kissakalaa, alligaattorimakkaraa, grillattuja jättikatkarapuja, jambalayaa. Mmmm, taste of new orleans – kyllä maistui.

Seuraavaksi ajelimme autolla  aivan ihastuttavalla asuinalueella, joka oli nyt kuuden vuoden jälkeen hirmumyrskystä jälleenrakennettu uuteen loistoon. Näimme myös rakennuksia, joista näkyi vielä katonrajassa jäljet, missä kohtaa vesi oli ollut kuusi vuotta sitten. Seuraava kohde wallmart, josta haimme matkaevääksi ben&jerry’s jäätelöä ja lähdimme ajamaan kohti Biloxia, hard rock cafeta ja casinoa.

Kaisa ei alaikäisenä päässyt sisään, joten meidän visiitti jäi aika lyhyeksi.  Ehkä parempi, säästyi rahat – kaikki kun ollaan niin uhkapelien päälle. Kasinon jälkeen lähdettiin taas jatkamaan matkaa Mobileen. Majoittuminen Katan tiiviiseen opiskelijakämppään, iltapuuron keitto ja väki väsähti. Nyt aika ladata akkuja tuleviin koitoksiin.

2 thoughts on “Day 1&2: New Orleans, Biloxi, Mobile

  1. Oiii te ootte tehny siellä vaikka ja mitä! en malta oottaa et pääsen lukemaan noi ylemmätki tekstit!🙂 Näytätte onnellisilta🙂

  2. Nyt tulee taas uutta tekstiä, Hanna! Vähän myöhässä meidän jutut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s