Anna Katariina

”It’s not because of your smile, it’s because of your grades”

2 kommenttia

Tuntuu, että edellisestä postauksesta olisi enemmänkin aikaa kuin yksi kuukausi. Huhtikuu hurahti nopeasti, mutta oli kieltämättä aika pitkä ja raskas.

Katselen kalenteria ja yritän muistaa mitä kaikkea pitäisi kirjoittaa. Huomionarvoinen seikka, että sain kutsun Jamaicalle! Ensi helmikuussa olisi ystävän häät, toivottavasti pääsisin. Lisäksi postissa tuli ihana ystävänpäiväpaketti Suomesta, salmiakkia ja mariennelakua. Ihan vinkkinä vaan, että voin antaa osoitteen ja mulle saa lähettää kaikkea mukavaa koto-Suomesta! Esim. irtokarkkeja haha, mutta kaikki kelpaa. Viime aikoina ollut välillä hieman haikea olo, kun oon tajunnut, etten tule Suomeen vielä kahdeksaan kuukauteen. Ikävä perhettä ja ystäviä, Suomen kesää, telttasaunaa, kaunista luontoa, rauhallisia koti-iltoja, suomalaista ruokaa ja grillausta, perunan kylvöä ja marjojen poimimista. Niitä perusjuttuja, mitä täällä en välttämättä koe. Mutta kaikkea ei voi saada, elämä on täynnä valintoja. Onneksi perhe tulee kohta käymään mun luo! Mä en tule nyt kotiin, mutta koti tulee mun luo. Sillä ”home is where the heart is”.

Meillä oli joukkueen kanssa kolme harkkaturnausta tänä keväänä. Eka oli täällä Mobilessa, jossa voitettiin kaikki pelit. Vastukset oli kyllä aika heikkoja, joten ei saatu edes kunnon kilpailua. Sitten mentiin New Orleansiin, Tulanen yliopistoon parempitasoisempaan turnaukseen. Sieltä tuli kolme tappiota, mutta roppakaupalla kokemusta. Oli tosi tärkeä päästä pelaamaan parempia joukkueita vastaan ja saada harjoitusta syksyn konferenssipeleihin. Nyt viime viikonloppuna oltiin sitten Panama Cityn biitsiturnauksessa. Oli aivan huippuhauskaa! Oltiin viikko treenattu biitsillä, ja peli alkoi jo sujumaan. Mutta tuuli muutti kaiken. Ensimmäiset kolme peliä oli aikan järkyttäviä! Mikään ei onnistunut, se ei edes näyttänyt lentopallolta / biitsiltä. Tosi paljon virheitä ja ei yhtään palloralleja. Loppupäivästä peli alkoi kuitenkin jo sujumaan, kun opittiin pelaamaan tuulen kanssa. Mä tipuin parini kanssa pudotuspelien toisella kierroksella. Päivä oli tosi aurinkoinen ja saatiin aika kivat rusketusrajat. Vähän iho kärtsähti, vaikka lisäilin aurinkorasvaa koko ajan. Seuraavan kerran muistan kyllä laittaa aurinkorasvaa korviinkin, sillä aika kivasti punotti korvat päivän päätteeksi.

Mun työharjoittelu loppuu ensi viikolla. Ihan mukava kokemus ollut, mutta pakko myöntää että toivoin hieman enemmän. En ole paljoakaan oppinut, sillä olen tehnyt vaan ns. sihteerin töitä. Arkistoinut papereita ja lähetellyt yhtä samaa sähköpostia uusille työnhakijoille.  Kyseinen firma yrittää palkata roppakaupalla uusia sijoitusneuvojia, ja mun tehtävä on ollut etsiä potentiaalisia CV:tä netistä ja lähettää heille kutsu työhaastatteluun. No, onneksi sain kuitenkin yhden kurssisuorituksen tästä sekä arvokkaan merkinnän omaan CV:hen. Mulla oli palaveri mun Finance-professorin kanssa, keneltä tän työharjoittelumahdollisuuden sain. Hän sanoi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun hän myöntää tällaisen harjoittelun vasta toisen vuoden opiskelijalle. Yleensä nämä annetaan kolmannen tai neljännen vuoden opiskelijoille. Sanoi siihen sitten, että ”it’s not because of your smile, it’s because of your grades.” Kiitinpä kauniisti mahdollisuudesta ja hymyilin vielä enemmän.

Meillä oli pari viikkoa sitten alcohol awareness -luento koko student-athlete poppoon kanssa. Kaikki olivat vähän tympääntyneitä, uni olisi kiinnostanut enemmän  kuin paapatus alkoholin vaaroista. Mutta ei, se olikin aivan mahtava kokemus. Puhuja kertoi oman elämäntarinansa. Huippu-urheilijalupaus, hyvätapainen nuori, ei käyttänyt alkoholia yhtään, esimerkillinen opiskelija, roolihahmo. Loukkaantui vakavasti ensimmäisenä yliopistovuotenaan, ja siitä lähtein elämä alkoi luistaa alamäkeen. Ei pystynyt enää palaamaan urheilun pariin ja tilalle astui alkoholi. Long story short, menetti ajoneuvonsa hallinnan alkoholin vaikutuksen alaisena ja vieresä istunut paras ystävä kuoli. Vankilaan muistaakseni neljäksi vuodeksi ja loppuelämä omantunnon ja syyllisyyden kanssa. Aivan mahtava puhuja, tempasi koko satapäisen yleisön huomion mukaansa. Pisti jok’ikisen miettimään omia valintojaan. Mulla oli luonnon jälkeen tippa linssissä ja mielessä ajatus, että onneksi jotkut muuttuu. Hän olisi voinut jatkaa alkoholin parissa, mutta päätti yrittää auttaa muita kulkemalla ympäri Amerikkaa, ja kertomalla tarinaansa muille yliopistourheilijoille.

Sitten pieni mielenkiintoinen fakta. Melkein puolet (muistaakseni 47%) Mississippi-osavaltion republikaaneista on sitä mieltä, että eri rotujen väliset avioliitot pitäisi olla laittomia. LAITTOMIA!! Melkein PUOLET! Kyllähän me jo eletään vuotta 2011, ja rasismin pitäisi olla kaukana historiassa. Mutta näin täällä etelässä. Eteläosavaltioissa rasismi vaikuttaa yhä edelleen enemmän kuin pohjoisessa.

Mä oon ollut aika stressaantunut ja väsynytkin tän kevään aikana. En koko aikaa, mutta ajoittain. Perfektionismi mussa on nostanut päätään aivan liikaa. Oon aina halunnut olla täydellinen suorittaja, kaikessa pitäisi olla paras ja haluaisin olla sellainen supernainen, joka pystyy ihan mihin tahansa. Yläasteelta kun pääsin, niin keskiarvo oli 10. Lukiossa sitten tapahtui jotain, ja koulu ei ollutkaan enää niin tärkeä. Sain kuitenkin ihan kiitettävät paperit, mutta en vaan välittänyt pingottaa sillon niin paljon. Mutta nyt, huh huh. Stressaan koulusta tosi paljon, oon naimisissa kirjojeni kanssa, pänttään ihan hulluna ja mulla on ihan järkyttävä pakkomielle pitää mun keskiarvo 4.0 Täällä arvosanat menee paremmuusjärjestyksessä A, B, C, D ja F hylätty. No, mulla siis tietenkin on tullut kaikista kursseista A. Pitäisi osata hellittää, mutta luonne ei osaa anta periksi. En osaa olla opiskelematta ”hulluna”. Lisäksi tää vie aikaa mun muulta elämältä. Mutta ei ole sitten aikaa/energiaa tehdä joitain muita juttuja, kivoja juttuja ja nauttia elämästä. Oon miettinyt systeemiä itselleni, jotain rajoitusta opiskeluun tai jotain päätöstä että pakottaisin itseni säännöllisin väliajoin irrottautumaan tästä oravanpyrästä. Elkää ymmärtäkö väärin, kyllä mulla muutakin elämää on kuin koulu ja lentopallo, vietän aikaa ystävien kanssa jne., mutta mun pitää lisätä tuota ”hauskanpidon” määrää ja vähentää opiskelun/pingottamisen/stressaamisen määrää. Tässä siis mun tavoite! Jatkoa seuraa, miten lähtee toteutumaan.

Aurinkoista pääsiäistä sinne kotiin ja vaarille lämpimät syntymäpäiväonnittelut! Mä lähden tänään viikonlopun viettoon Wesleyn kotiin, treffataan puolivälissä hänen vanhempiensa luona. Jätän koulukirjat kotiin ja nautin vapaa-ajasta ja rentoutumisesta mun Alabama-perheen kanss!

”On vain yksi periaate: Epätäydellisyys. Joka hyväksyy sen, jaksaa elää.”

2 thoughts on “”It’s not because of your smile, it’s because of your grades”

  1. Kiitos Kata kuulumisistasi ja rohkeudestasi kertoa avoimesti tuntojasi! Rentouttavaa pääsiäistä sulle! Sä näytät kuvassa jo tosi ruskeelta!!! Kateeks käy🙂 Terveisin Kirsi

  2. Kiitos Kirsi! Helpottavaa purkaa tunteita välillä sanojen merkeissä, avautuu mieli ja helpottuu olo. Ei oo vielä väri ehtinyt tarttumaan, kun en ole ehtinyt ottamaan aurinkoa. Tosi lämpöset kelit on jo kyllä! Aurinkoista kevään jatkoa sinne!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s