Anna Katariina

Endorfiinihumala

2 kommenttia

Endorfiinihumala, ehkä paras ikinä. Tänään oli conditioning-day, sykkeet kattoon. Ohjelmassa kuntopallotreeni (12lbs) kolmen ryhmissä ulkoradalla. Minuutin treenivuoro aina yhdellä ryhmän jäsenellä kerrallaan. Kaksi muuta ryhmän jäsentä hölkkää vierellä, kun yksi heittää kuntopalloa ja spurttaa perässä. Neljä liikettä, kolme kierrosta. Yksi kierros kesti 12 minuuttia (3 tekijää x 4 liikettä), jonka aikana kullakin on siis neljä treenivuoroa ja kahdeksan hölkkävuoroa. Tauko 2min ja takaisin baanalle. Liikkeinä oli pallon työntö rinnalta eteenpäin, syväkyykystä taaksepäin, yläkauttaheitto ja syväkyykystä eteenpäin. Kaikkien heittojen jälkeen 100% spurtti pallon perään ja uudelleen. Jos ei juoksu näyttänyt spurttaamiselta, niin aloitettiin uudestaan. Treenin jälkeen oli aivan uskomaton olo. Heikotti ja hapotti, puuskutti aika lujaa. Mutta samalla meni kylmät väreet ja teki mieli nauraa ja itkeä samaan aikaan, kun tuntui niin hyvältä. Tuntui, että pääsin tänään tavallaan uudelle tasolle treenaamisessa. Sain vedettyä itteni ihan piippuun. Me itse asetamme rajat, kuinka pitkälle voidaan puristaa. Noita rajoja on kiva rikkoa ja testata, kuinka paljon pääkoppa kestää. Sieltä ne viimeiset voiman rippeet kuitenkin tulee, ei ruumiista.

Meidän joukkueella on tänä keväänä kilpailu. Meidät jaettiin minitiimeihin (kahden tai kolmen hengen ryhmiin), ja spring seasonin jälkeen voittajajoukkueelle on luvassa palkinto (jota ei vielä tiedetä). Me kerätään positiivisia ja negatiivisia pisteitä. Negatiivisiä tulee niistä treeneistä, joissa ei ole paikalla (sairaudet ja loukkaantumiset lasketaan mukaan – on meidän tehtävä pitää itsestämme huolta, että kroppa pysyy kunnossa) ja lintsatuista koulutunneista. Negatiivisiä pisteitä tulee myös huonosta kehonkielestä, huonosta asenteesta ja tietysti yleisestä negatiivisuudesta. Positiivisia taas voi saada kaikista treeneistä, joissa on paikalla, tsemppaamisesta, ja yleisestä positiivisuudesta. Lisäksi valmentajat antavat lisäpisteitä pelaajille, joiden näkevät puskevan läpi harmaan kiven. Pelaajille, jotka rikkovat rajojaan. Tarkoitus on kuitenkin pysyä joukkueena, vaikka meidät onkin jaettu minitiimeihin. Kaikki kannustaa kaikkia, ja yhdessä mennään eteenpäin. Mielenkiintoista nähdä, mitä tämä saa aikaan. Kevään jälkeen nähdään sitten lopputulos.

”The mind is the limit. As long as the mind can envision the fact that you can do something, you can do it-as long as you really believe 100 percent.” – Arnold Schwarzenegger

2 thoughts on “Endorfiinihumala

  1. Kiva kun kuvissa on sun tuttujasi sieltä, tunnelma välittyy paremmin.
    Toyotan kaasupoljinongelmista kerroit pari kuukautta ennen kuin tieto tuli tänne Eurooppaan. Mikä on seuraava vastaava juttu?
    Onko näin että joukkuehenki pysyy myös minitiimien kilpaillessa keskenään?

  2. Totta, kuvista välittyy paremmin tunnelma ja ihmiset+asiat saavat oikeat kasvot. Yritän lisäillä kuvia jatkossa enemmänkin😉
    Kyllä joukkuehenki on pysynyt hyvänä, vaikka nyt on enemmän myös joukkueen sisäistä kilpailua. Loppukeväästä sitten nähdään, että miten vaikutti vai vaikuttiko ollenkaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s