Anna Katariina

Thank You For Thanksgiving

3 kommenttia

Tiistaina alkoi meidän loma. Torstain kiitospäivän takia saatiin kolme päivää vapaata koulusta. Olin tosi innoissani, sillä tämä oli ensimmäinen kerta tänä syksynä kun pääsin reissuun. Koko lukukausi on mennyt kampuksella elellessä, treenaillessa ja opiskellessa. En todellakaan valita, mutta pakko myöntää, että maisemanvaihdos tuli tarpeeseen. Lisäksi oli hyvä ottaa vähän etäisyyttä arkeen ja ihmisiin, kenen kanssa täällä pyörin. Kun jakaa huoneen joukkuekaverin kanssa, tietyt asiat saattaa alkaa ärsyttämään, vaikka kuinka hyvin tulisikin toimeen. Kun ei ole omaa rauhaa, ja on toisen seurassa suurimman osan ajasta.. No, sanotaan nyt vaikka näin, että vaihtelu virkistää. Tulen tosi hyvin toimeen kaikkien kolmen kämppiksen kanssa, eletään oikein hauskaa kommuunielämää pikkusolussamme. En tainnut alkusyksystä mainita, että meillä oli hieman ongelmia (aika suuriakin ongelmia) meidän kämpässä. Saatiin kuitenkin asiat selvitettyä, ja nyt kaikki on oikein hyvin. En vaihtaisi kämppiksiäni mistään hinnasta. Meidän kämpässä ei ainakaan naurusta ole puute!

Mutta nyt asiaan.. Hyppäsin joukkuekaverin ja kämppiksensä kyytiin ja nokka kohti Atlantaa. Viiden tunnin matka meni nopsaa maaseutua katsellessa. Perillä olikin sitten muutama pilvenpiirtäjä odottamassa. Treffattiin Rashinda ja hyppäsin hänen kyytiinsä. Oli aika epätodellinen olo, kun nähtiin ekan kerran. Monet kerrat viime vuonna puhuttiin mun tänne tulosta, ja nyt sitten se oli totta. Ajettiin Rashindan tädin, Danetten luo ja siitä tulikin sitten meidän loppuviikon tukikohta.

Danetten talo oli aivan uskomattoman kaunis.  Suu loksahti auki, kun astuin sisään. Varsinkin keittiö ja olohuone oli tosi paljon mun tyyliset, voisin hyvin kuvitella mun tulevan kodin näyttävän juuri sellaiselta. Talo oli kolmessa kerroksessa. Alimmaisessa oli treenihuone (juoksumatto, kuntopyörä, vapaita painoja yms..), leffahuone isoilla muhkeilla sohvilla ja iiiisolla laajakuvakankaalla, pelihuone, minibaari ja työhuone. Keskimmäisessä oli keittiö, kaksi olohuonetta, ruokailuhuone ja Danetten toimisto. Ylhäällä oli sitten makuuhuoneet. Danette oo aivan mahtava, hänestä tuli nyt mun amerikantäti!

Keskiviikon aamutreenin ja Rashindan herkullisten banaanipannukakkujen jälkeen lähdettiin suunnistamaan kohti Athensin kaupunkia ja University of Georgiaa. Nähtiin Rashidan ystäviä, juotiin vähän munatotia (taisi olla mun ensimmäinen ja viimeinen kerta) ja kierreltiin kampuksella. UGA on tosi vanha ja rikas yliopisto. Urheilu on suuressa arvossa, ja joukkueet hyviä. Kampus on täynnä historiaa, rakennukset kauniita ja vanhoja. Nähtiin futisjoukkueen treenit ja juuri alkava korismatsi. Treenitilat ja pelipaikat olivat aika vaikuttavat. Illalla mentiin Rashindan ystävän Carlien kotiin, syötiin illallista ja katseltiin vanhoja leffoja.

Torstaina suunnattiin takaisin Atlantaan Daneten luo. Meidän oli tarkoitus paistaa kalkkuna kiitospäivän päivälliselle. Puolen tunnin taistelun jälkeen saatiin kuin saatiinkin kalkkunan kaulaluu vai mikä nyt olikaan irti vielä hieman kohmeisesta linnusta. Kata työnsi kaksi kättä kalkkunan sisään, tarrasi tukevan otteen kaulaluusta ja Rashinda otti tukevan otteen linnusta ulkopuolelta ja sitten vaan käännettiin eri suuntiin – hyvin toimi! Kalkkuna uuniin, hiukset nutturalle ja pakkelit naamaan.

Kalkkunan paistosta vielä lisää.. Se oli siis hieman kohmeinen, kun laitettiin se uuniin. Paistoaika olisi pitänyt olla 3,5-4 tuntia, mutta arvioitiin, että nyt se saattaisi venyä viiteen. Kello tikitti, ja meidän piti lähteä ajamaan juhlapaikkaan. Kalkkuna ei näyttänyt kypsältä sitten ollenkaan, joten päätettiin ottaa se mukaan raakana ja laittaa uudelleen uuniin perillä. Loppujen lopuksi meidän kalkkuna oli valmis 11 tunnin paistamisen jälkeen, juuri kun oltiin lähdössä takaisin Danetten luo. Onneksi oli toinenkin kalkkuna, ja se riitti oikein hyvin koko juhlaväelle.

Viiden aikoihin oltiin perillä Aunt Lisan luona. Paikalla oli Rashindan tätejä, setiä, serkkuja yms. Iso, erittäin lämminhenkinen sukujuhla. Kaikki olivat tosi ystävällisiä, tuntui kuin olisin jo kuulunut perheeseen. Oikeastaan ensimmäisen kerran täällä iski kunnon joulutunnelma, kun joulumusiikki soi, kynttilät paloivat ja joulukuusi oli koristeltu. Ruoka oli herkullista ja sitä oli paljon. Istuttiin ruokapöydässä monta tuntia – puhuttiin, naurettiin ja syötiin. En voinut lakata hymyilemästä, olin niin onnellinen.

 

 

Paluumatkalla Danetten luo mulle taas kolahti, miten hyvin kaikki on. Meni oikein kylmät väreet, ja taisi siinä huumassa silmäkulmakin hieman kastua. Ei sillä, että elämä olisi täydellistä. Saatan nimittäin antaa tässä blogissa hieman väärän kuvan joistain asioista, en kirjoita ikävistä jutuista paljoakaan. Niitäkin kuitenkin on ja ne kuuluu elämään. Tänä syksynä mulla on ollut pieni, välillä suurikin pelko, että mitä jos jotain pahaa tapahtuu kotona. Ja mä olen täällä kaukana, enkä voi olla läheisten lähellä. Mutta ei tuossa pelossa voi elää, asioita tapahtuu ja kaikkeen ei pysty ihminen vaikuttamaan. Pitää vaan yrittää elää joka päivä täysiä, ja nauttia joka hetkestä – niin hyvistä kuin vähän huonommistakin tunteista. Mutta siis, mun syksy täällä on ollut kokonaisuudessaan tosi hyvä. Treeni maistuu ja koulu luistaa hyvin. Olen tutustunut ihaniin ihmisiin. Elän unelmaani. Olen oppinut paljon itsestäni, kasvanut ihmisenä. Saanut vähän perspektiiviä elämään. Olen niin onnellinen ja kiitollinen. Kohta olen jo kotona ja nään taas perheen ja ystävät ja saan viettää neljä viikkoa Suomessa. Okei, nyt taitaa mennä liian hempeilyksi..

Viime viikon aikana en ajatellut koulua oikeastaan ollenkaan. Joka ikinen päivä tänä syksynä koulun aloittamisen jälkeen olen opiskellut/tehnyt läksyjä/lukenut saksan sanoja/kirjoittanut esseitä/päntännyt kokeisiin, ei ole ollut varaa pitää lomapäiviä opiskelusta. En tarkoita että olisin 24/7 nenä kiinni kirjassa (no joinain hetkinä kyllä olen ollut..), mutta töitä olen tehnyt ja paljon. Mutta siis viime viikolla otin todella rennosti ja annoin itselleni luvan olla ajattelematta koulua. Koulu on nyt tosi hyvällä mallilla, huomenna viimeinen koulupäivä, kokeet torstaina, perjantaina ja maanantaina ja that´s it! Ja mun tarvitsee lukea oikestaan vain kahteen kokeeseen. Ensimmäinen lukukausi on kohta ohi.

No niin, nyt päästään sitten mielenkiintoiseen asiaan : jenkkikulttuuriin! Olen tottunut siihen, että Suomessa juhlapyhien aikaan kaupat on kiinni ja ihmiset kodeissaan perheiden kanssa viettämässä rauhallisia hetkiä. Mutta ei täällä. Kaupat on auki melkeinpä joka ikinen päivä, ja juhlapyhät on tarkoitettu shoppailuun!! Kuten esimerkiksi kiitospäivän jälkeinen Black Friday.. Tänä ”mustana perjantaina” alkaa joulukausi kaupoissa ja ihmiset HULLAAAANTUU!! Kaupat aukeaa 2-5 aamuyöllä, ihmiset jonottaa ulkona monta tuntia kylmässä, jotta pääsisivät ensimmäisenä ryntäämään sisään ja etsimään parhaat tarjoukset (lukemattomat mainoslehtiset on siis jo luettu kotona edellisinä päivinä ja opeteltu kannesta kanteen, jotta sitten siinä rytäkässä tietäisi mihin mennä, ja mitä ostaa mistäkin). Me valittiin ensimmäiseksi kaupaksi Walmart, koska siellä oli tietokone tarjouksessa, jonka Danette halusi ostaa. Ihan hyvä valinta sinäänsä, sillä Walmart on auki 24/7 (joulupäivä on ainut päivä vuodessa, milloin Walmart on kiinni.. juteltiin muuten yhden työntekijän kanssa, jok´ikisen työntekijän oli pakko olla töissä Black Fridayna, se kertoo ehkä jotain kuinka kiireinen päivä se on), joten meidän ei tarvinnut ulkona odotella. Lisäksi ihmisiä on ilmeisesti joskus kuollut noissa ryntäyksissä kaatuessaan ja tallatuksi joutuessaan, sillä paine kaupan ovella on ollut aika suuri tuhansien ihmisten työntäessä takaa.. Tarjoukset alkoivat aamuviideltä, ja alennettuihin tavaroihin ei saanut sitä ennen koskea. Esim nuo alennetut tietokoneen olivat kasattu keskelle käytävää, ja kääritty kelmupaperilla ympäri, jotta asiakkaat eivät pääsisi nappaamaan niitä kärryihinsä. No, eihän kaikki tätä uskoneet. Ihmiset alkoivat repimään noita muoveja, jotta saisivat haluamansa, joten työntekijät joutuivat viemään osan tavaroista varastoon odottamaan klo viittä.. Me herätiin kolmelta, oltiin Walmartissa puoli neljältä ja Danette sai hyvän paikan läheltä tietokonetta. Jotkut ihmiset olivat olleet odottamassa jo iltakymmeneltä (ja ihan varmasti aikaisemminkin)! Heillä oli omat tuolit ja tyynyt, ja he olivat majoittuneet mukavasti eväidensä kanssa jonottamaan tavaroitaan. Only in America.. Todistettiin aika monta riitaa, pari tappelua ja kinastelua:”mä olin eka, tää on MUN!!!” Aika huvittavaa. Mä löysin joululahjoja yms. mutta en mitään superalennettua.

 

 

 

 

Walmartista lähdettiin puoli kuuden aikaan, vietiin tietokone kotiin ja jatkettiin matkaa jättiläislelukauppaan. Sieltä sitten Georgian suurimpaan ostoskeskukseen.. Kotona oltiin kahden aikaan iltapäivällä. Ihan hyvä suoritus. Hauskaa oli ja rahaa paloi. Loppupäivä menikin nukkuessa, syödessa ja telkkaria katsellessa.

Lauantaina tuntui, että on aika aloittaa taas terveellinen elämä ja lopettaa suunnaton syöminen. No, ei onnistunut. Suunnattiin syömään Ihopiin, aamupalapaikkaan. Tarjolla oli munakkaita, pekonia, vohveleita, pannukakkuja ja vaikka mitä muuta ihanan kalorista. Mä otin pannukakkuannoksen, kas kummaa.. Maukasta oli. Ihopista jatkettiin taas ostoksille. Vietettiin päivä taas tuolla samaisella ostoskeskuksella, missä oltiin perjantainakin. Illalla tultiin kotiin kuuden aikoihin, tehtiin kalkkunasalaattia (vihdoinkin terveelliseen ruokaan) ja katseltiin telkkaria. Kaikki oltin aika väsyneitä kahden pitkän ja uuvuttavan shoppailupäivän jälkeen.

 

Eilen sunnuntaina olikin sitten paluu arkeen. Hyvästit Rashindalle, Danettelle ja Carlielle (Carlie oli koko viikon siis meidän mukana), ja matka takaisin Mobileen. Ihana yllätys oli odottamassa mun huoneen työpöydällä. Olin monesti puhunut kämppiksen kanssa, että meidän pitää saada joulukalenterit – mutta ne eivät ole niin yleisiä täällä kuin Suomessa. Etsin viime viikolla jokaisesta kaupasta, missä kävin, mutta ei löytynyt. Olin melkeinpä surullinen, että en ollut tajunnut sanoa äitille, että lähettäisi mulle yhden kotoa. No, kämppis oli käynyt vähän erikoisemmassa kaupassa viime viikolla ja siellähän oli ollut joulukalentereita! Osti mullekin oikein perinteisen suklaakalenterin. Nyt voin sitten aloittaa joulukuun hyvillä mielin.

 

Juttu saattaa olla aika sekalaista, toivottavasti pysytte kärryillä. En jaksa oikolukea.

Vielä yksi asia, mikä ei liity yhtään aiheeseen, mutta kerronpa nyt kuitenkin. Danette sanoi, että oli katsonut uutisista jutun Toyotan viallisista autoista, ja niiden aiheuttamista onnettomuuksista. Ainakin neljä onnettomuutta oli tapahtunut, koska kaasupoljin oli jäänyt jumiin maton alle. Ja nyt Toyota on siis vetänyt miljoonia autoja takaisin. Yhdessä noista onnettomuuksista oli kuollut ainakin neljä ihmistä. No, uutisissa sitten näytettiin (soitettiin) tämä hätäpuhelu, minkä kyseinen onnettomuusperhe oli soittanut hätäkeskukseen, kun olivat tajunneet, että kaasu on jumissa, jarru ei toimi, ja risteys lähestyy. Tämä kauhu ja huuto koko kansan korville, ja samaan aikaan näytettiin kuvaa jostain raa’asta auto-onnettomuudesta, missä auto paiskautuu kovassa vauhdissa ties minne. Mun järki sanoo, että ei tuollaista voi televisiossa näyttää. Tämän perheen viimeiset sanat, pelko, tuska ja huuto. Miltä mahtaa tuntua omaisita tuota uutispätkää katsoessaan..

No niin, siinä kaikki tällä kertaa. Viime viikko oli siis aivan mahtava, sain paljon ihania muistoja. Meidän oli tarkoitus käydä vierailemassa vielä yhden tädin luona (jolla on yli 20 koiraa), mutta aika loppui kesken. Lisäksi maailman toiseksi suurimman akvaarion visiitti siirtyi ensi vuoteen. Sain kutsun viettää myös vuoden 2010 Thanksgiving heidän kanssaan, joten sitä odotellessa!

Nyt vielä viimeinen kuulutus niille, jotka ovat jaksaneet lukea loppuun asti. Jos olet tulossa perjantai-iltana 11.12. Hesasta pohjoisen suuntaan (tai tiedät jonkun, joka on tulossa), niin ota yhteyttä. Hyppäisin mielelläni kyytiin!

Mukavaa viikkoa ja alkavaa joulukuuta sinne Suomeen! Kohta nähdään.

”The journey between what you once were and who you are now becoming is where the dance of life really takes place.” – Barbara De Angelis

3 thoughts on “Thank You For Thanksgiving

  1. Kiitos Kata, tosi mielenkiintoista!!! Niin ja tosi hyviä kuvia teistä :)!
    Olen palannut taas ”linjalle”🙂 – ollut tosi kiireistä.
    Sähköpostissa lisää..
    Halauksin Kirsi
    P.S. Tervetuloa KOTIIN!!!!!!

  2. voi miten mukavaa luettavaa! en malta odottaa että nähdään!

  3. Tulossa ollaan, rakkaat ystavat! Kohta nahdaan!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s