Anna Katariina

Tiistai on toivoa täynnä!

2 kommenttia

Meillä alkoi siis konferenssipelit nyt viikonloppuna -> tuloksena 3 3-0 tappiota. Perjantaina oli kotipeli Florida Atlantic Universityä vastaan. Aika kaamean näköistä touhua. Tämä kuului niihin ”pitäisi voittaa” -joukkueisiin. Puristettiin taas liikaa mailaa, joten peli oli tosi jäykkää, pelokasta ja virherikasta. Kolmatta erää johdettiin 24-22, mutta niin vain annettiin sekin vastustajalle. Pelin jälkeen käytiin valmentajien kanssa pitkä keskustelu, joka jatkui lauantain treenien jälkeen. Katsottiin peliä videolta hidastusten kanssa, ja nähtin konkreettisesti, mitä siellä kentällä tapahtui. Ei olla kurinalaisia puolustuksessa, liikutaan laiskasti. Lisäksi on jotenkin sellainen pakkoyrittäminen päällä. No, ei auta kuin ottaa opiksi ja alkaa keskittymään sunnuntain matsiin (vastassa Florida International University, ehkä konfrenssin paras joukkue). Peli parani ja alkuerät oltiin tosi hyvin mukana, ajoittain jopa hyvässä johdossa. Mutta 12-15 pisteen kohdalla tapahtui jokaisessa erässä notkahdus. Kaveri saa 5-7 pistettä putkeen, ja meidän peli romahtaa. Parempi kuitenkin kuin perjantain lammasmainen esitys, mutta paljon paljon vielä parantamisen varaa. Eilen oli sitten vieraspeli Troy Universityä vastaan. Itse en päässyt matkalle mukaan, joten tarkemmin en voi pelistä kertoa. Aika shokissa kuitenkin olin, kun illalla näin tuloksen meidän nettisivuilta. 3-0 turpaan, ja tilastot puhuivat karua kieltä. Tässä vaiheessa arvasin, että tiistaille suunniteltu lepopäivä oli mennyttä. Nyt juostaan!

Tytöt tulivat kahden aikaan yöllä ja kämppis sanoi, että kannattaa valmistautua aamurääkkiin. Salille puoli kuudeksi virittelemään verkkoja yms., ja treenit alkoivat vähän ennen kuutta. Normilämmittelyt, valmentajan puhe voittamisen halusta ja häviämisen pelosta. ”Indian run” – jonossa juosten salia ympäri, viimeinen pelaaja spurttaa ulkokautta kärkeen, puolessa välissä ollessaan viimeiseksi jäänyt lähtee spurttiin jne. Tätä noin 10-15min. Juomatauko, lentopallokentän sivurajalle. Lisää spurtteja. Meidän salissa on kaks kenttää vierekkäin, välissä noin 10-15 metriä. Juostiin siis 30-35 metrin vetoja 100% tehoilla. Noin 50 kpl… Yks tyttö oli laskenut 27 asti, mutta sitten seonnut laskuissaan. Ja sen jälkeen vedettiin ainakin sama määrä. Juostiin aina 4-7 putkeen. Ja hengähdystauko, jonka aikana valmentaja puhui. Sitten loppuun lyhyt pallotreeni ja kouluun. Yks elämäni parhaista treeneistä! Tuntui niin pahalta, mutta samalla niin hyvältä. Ja kun kävelin harjoituksen jälkeen ekonomian tunnille, oli vaan niin mahtava olo.

Kuluneiden viikkojen ja tämän viikonlopun opetus onkin ollut, että meidän ei tule miettiä liikaa voittamista ja häviämistä. Halu voittaa on aivan järkyttävän suuri (mikä on kyllä ihan normaalia ja suositeltavaakin urheilussa), mutta tällä hetkellä me mietitään sitä liikaa. Ja samalla pelätään häviämistä. Huono yhtälö. Meidän pitää oppia ajattelemaan itse peliä, yksittäisiä suorituksia, palloralleja, eriä. Ei koko peliä kerralla. Voitto tai häviö ovat aina seuraus toiminnasta; me ei päästä lopputulokseen ilman sinne johtavaa polkua. Nyt pitää siis opetella keskittymään tuohon polkuun, ei määränpäähän. Live is a journey, not a destination.

”Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.” – Arvo Ylppö

”The journey between what you once were and who you are now becoming is where the dance of life really takes place.” – Barbara De Angelis

2 thoughts on “Tiistai on toivoa täynnä!

  1. Heips!

    Tuli juttua lukiessa mieleen, että mikä sun mielestä pelaamisen taso on siellä verrattuna meidän liigaan ja onko harjoittelu paljon kovempaa kuin täällä? Miten punttia reenataan?

    Uima-allas kuva oli ihana, onko se vapaasti opiskelijoiden käytössä? Ootko käyny uimassa?

    Mulla olis vielä noin sata kysymystä, mutta säästän ensi kertaan…🙂

    T:Kirsi

  2. Moi Kirsi!

    Aika vaikea verrata tasoa. Veikkaisin, että me pelattaisiin tiukkoja otteluita liigan ”keskikastia” vastaan. Me juostaan täällä enemmän kuvioita, kuin esim. mitä viime vuonna Pislan kanssa. Sunnuntainen vastaus FIU oli tosi hyvä, paras pelaaja pelaa Puerto Ricon maajoukkueessa. Veikkaisin et olisivat mitaleilla Suomen liigassa.

    Harjoittelu on kovempaa. Treenataan vain kerran päivässä, mutta yleensä noin 3,5-4 tuntia kerrallaan. Juostaan PALJON!😀 Punttia tehdään kahdesti viikossa (maanantaisin ja keskiviikkoisin). Näin kauden aikaan se on enemmänkin ylläpitävää, lyhyitä sarjoja. Puntit kestää vain noin tunnin. Kevätkaudella sitten kuulema nostellaan rautaa ihan kunnolla.

    Uima-allas on kyllä tosi kiva! Vasta pari kertaa olen käynyt. Se on vapaassa käytössä, mutta ei ole auki kuin tietyt ajat päivässä, sillä siellä pitää aina olla hengenpelastaja paikalla.. Joten riippuu vähän aikatauluista, että miten pääsee pulikoimaan.

    Pommita vaan kysymyksillä! Mullakin paljon ois juttuja kirjoitettavana, mutta kaikkea ei ehdi kerralla😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s