Anna Katariina

Hyvin mennöö, mutta menköön

5 kommenttia

Tasan kuukauden olen nyt asustellut Atlantin tällä puolen. Aika on hurahtanut tosi nopeasti – vastahan mä istuin koneessa miettien, että mitähän tuli tehtyä. No ei vaiskaan. En vaan ole koskaan elämässäni jännittänyt mitään niin paljon. Ehkä on muutamassa matsissa saattanut käsi vähän täristä, kun oon astellut syöttämään tiukassa paikassa. Mutta se olotila, mikä tänne matkustaessa sisimmässä myllersi oli jotain aivan uutta.

Arki on alkuhärdellien jälkeen lähtenyt rullaamaan. Nyt on kolmas kouluviikko menossa, ja ensimmäinen koekin jo takana. Sain saksan testistä 92/90!! Ihan hyvä alku. Tiistaina on ekonomian koe, viikonloppu meneekin siihen lukiessa. Koulu teettää mulla tosi paljon töitä. Tahdon saada hyviä arvosanoja, ja niiden eteen täytyy opiskella ahkerasti. Etenkin business- ja economics-kurssien kirjojen parissa vietän paljon aikaa. Lukeminen ja kyseisen asian ymmärtäminen on erittäin hidasta. Veikkaan, että teen täällä 3-4 kertaa enemmän töitä, kuin tekeisin vastaavassa suomenkielisessä koulussa. Lisäksi enkun esseiden väkerrys on mulle haastavaa. Huomenna on ensimmäinen deadline 3-osaisessa kirjoitustehtävässä. Mielenkiinnolla odotan, millaisen arvosanan saan.

Meidän joukkue siis kilpailee NCAA-sarjassa, 1-divisioonassa. Joukkueita on yhteensä 329. University of South Alabama pelaa Sun Belt-konferenssissa, jossa on 13 joukkuetta. Näin alkukaudesta me pelataan neljä turnausta, joiden jälkeen alkaa ns. viralliset oman konferenssin pelit. 13 pre-season matsia lasketaan meidän kokonaistulokseen (viime vuonna 11-15), mutta ne eivät vaikuta meidän sijoitukseen itse sarjan alettua. Tavoitteena on selviytyä marraskuun loppupuolella pelattavaan Conference Tournamentiin. Siellä pelataan pudotuspelit 1-8, 2-7, jne. Paras/parhaat jatkavat sitten NCAA-turnaukseen. Tulostavoitteesta ei olla joukkueen kanssa puhuttu. Enemmänkin harjoitteluasenteesta, voittamisen intohimosta, häviämisen pelosta, häviämisen vihaamisesta, itsensä likoon laittamisesta, millainen on hyvä joukkuekaveri yms.. Be a giver, not a taker.

Ensimmäinen turnaus oli siis viime viikonloppuna. Saaliina 3 voittoa ja yksi tappio. Tänään tytöt lähtivät Athensin kaupunkiin, jossa University of Georgia (Rashindan yliopisto, maailma on pieni!) isännöi kovatasoista turnausta. Lauantaipäivän vastukset on rankattu sijoille 78 ja 28. Meidän sijoitus viime kauden perusteella on 172:s.

Näin kauden aikana NCAA on asettanut treeniajan rajaksi 20h / vko. Tuohon lasketaan mukaan pelit (1peli=4h). Viime viikolla oli siis neljä peliä -> 16h! Treenaapa siinä sitten 4 tuntia.. En tiedä kuinka tarkkaan noita noudatetaan, mutta ilmeisesti aika tiukkaa touhu on. Maanantaina valmentaja toi treeneihin lomakkeen, missä oli viikon treenimäärät, ja yhden pelaajan piti kuitata sekä todistaa oikeaksi. Nämä pitää ilmeisesti viikottain lähettää NCAA:han, jotta he pystyvät tarkkailemaan ettei mikään joukkue harjoittele liikaa. Aika naurettavaa pilkunviilausta, mutta toisaalta taas ihan ymmärrettävää. Me ollaan myös opiskelijoita; tarkoitus olisi pärjätä sekä pelikentillä, että koulun penkillä. Mutta silti, aika hullua touhua. Meillä oli siis tiistaina vapaapäivä joukkueen treeneistä, muuten olisi tunnit ylittyneet. Mulle aika huono homma, koska missaan kaikki pelireissut. Tällä viikolla sain siis harjoitella joukkueen kanssa kaksi kertaa. Onneksi ensi viikonloppuna pelataan kotona, ja sen jälkeen enää yksi turnaus, joten sitten mäkin saan olla enemmän joukkueen mukana. P.S. Joku futisjoukkue oli ilmiantanut oman valmentajansa NCAA:lle ylimääräisistä treenitunneista! Seurauksia en kyllä tiedä, mutta en ihmettelisi vaikka koutsi olisi saanut potkutkin..

Mun normipäivä täällä alkaa yleensä aamulla kuuden aikaan. Käyn juoksemassa, tai teen keskivartalokuntopiirin kotona. Kaurapuuroa massuun ja sitten kouluun 1-3 tunniksi. Tiistaisin ja torstaisin käyn ruokalassa syömässä lounaan, mutta ma-ke-pe en ehdi, joten silloin välipalaa kämpillä ennen treenejä. Harjoitukset alkaa joka päivä klo 2:15. Ekaks laji 2,5-3 tuntia, jonka perään ma-ke tunnin puntti ja ti-to conditiong. Me juostaan paljon! Kerron harjoituksista tarkemmin vähän myöhemmin. Kuuden-puoli seitsemän aikaan treenit ohi, ja koululle syömään päivällistä. Illat hurahtaakin aika lailla koulukirjojen parissa.

Sain viime viikolla tarjouksen liittyä USA:n armeijaan! Oon käynyt aika useana aamuna juoksemassa YU-kentällä (jos en ole päässyt joukkueen treeneihin), missä yliopiston Army- ja Air Force -joukot harjoittelee aina ennen luentoja. Joku kersanttivääpeli tai mikä nyt olikaan tuli juttelemaan, ja höpöteltiin siinä kuulumisia. Sanoi sitten, että miksen tulisi heidän kanssa treenaamaan. Lupasi laittaa luvat kuntoon, jos haluaisin liittyä täällä armeijaan. Ilmeisesti sivuseikka se fakta, että kotimaa on Suomi. Vitsiähän se oli, mutta jos totta puhutaan, niin heidän treenit kyllä houkuttelevat. Ei sillä, että armeijaan haluaisin, etenkään USA:n joukkoihin. Mutta aika kovaa siellä kentällä vetävät. Ja jos tosiaan saan treenata joukkueen mukana välillä vain kahtena päivänä viikossa, niin mieluummin kyllä hikoilen porukassa kuin yksin. No, jää nähtäväksi.

Mulla viikonlopun ohjelmassa koulua, treeniä, opiskelua. Aika tiivis paketti. Lauantain menen katsomaan ekan futispelin. Ekaks pitää kuitenkin opiskella vähän sääntöjä, että pysyy kärryillä..

”We all live under the same sky, but we don’t all have the same horizon.” – Konrad Adenauer

5 thoughts on “Hyvin mennöö, mutta menköön

  1. vautsi mitä koulusuorituksia sulla! oot niin ahkera et selviydyt varmasti kaikista!
    Armeijan kanssa treenaaminen kuulostaa mielenkiintoselta. ja tosiaanki toi että porukassa on paljon mukavampi rehkiä.🙂

    • Saksan arvosanaan kyllä saattoi positiivisesti vaikuttaa kaksi yläastevuotta Kyltsin opetuksessa. Mutta kuitenkin🙂 Nyt pitäis päntätä ekonomiaa, hieman käynnistysvaikeuksia..

  2. jos on armylla niin mikä ettei…siinähän voisi samalla päästä tutustumaan vaikka Afganistaniin ; )

  3. mitä tuo tarkoittaa: ti-to conditiong.

    • Eli tiistaisin ja torstaisin on ”kuntoilua”, mun suomennoksella.. Juostaan ja juostaan ja vielä vähän juostaan. Tämän viikon tiistaina koko joukkueen piti juosta lentopallokentän sivurajalta toiselle rajalle ja takaisin. Eli siis 18m. Ja kaikkien piti alittaa 4,5 sekunnin raja. Ja niin kauan juostiin, että saatiin viisi kertaa tuo aika. Ei liian pitkiä palautuksia. Tämän jälkeen oli 2 x 1,20 (one twenties), koripallokenttä pituussuunnassa:
      1. spurtti vastakkaiseen päätyyn ja takaisin
      2. spurtti vastakkaiseen päätyyn ja takaisin puoliksi etuperin ja puoliksi takaperin
      3. viidet viivajuoksut (lyhin noin kolmessa metrissä ja pisin pisin siellä koripallokentän toisella päätyrajalla)
      Ja jos ei alittanut aikaa, joutuu juoksemaan seuraavana päivänä uudelleen, niin kauan että aika alittuu. Itse selvisin nipin napin noin 1,10-1,15 ajoilla.
      Aika raskas oli vetää tämä, vaikkakin vain kaksi kertaa. Jälkeenpäin tytöt vaan totesivat, että ovat tehneet tämän kerran 15 kertaa samoissa harkoissa. Taisi olla aika heikko happi sen jälkeen..

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s